Pieni tarina
Etelägalicialainen Adrián Ricón on tuntemistani viinintekijöistä sieltä omapäisimmästä päästä, hyvässä mielessä tietysti. Viiniteknikon päivätöissä paikallisen viiniosuuskunnan leivissä kokonaisuuden on parempi lutviintua tasaisen varmasti. Sekalainen joukko osuuskuntalaisia on pidettävä keskimäärin tyytyväisinä niin, että kukaan ei liiemmin riehaannu.
Kotona
kaikki on toisin. Siellä hän toteuttaa itseään itsepäisesti
juuri niin kuin parhaaksi näkee. Aloitellessaan
omaa
tuotantoaan
niistä samoista köynnöksistä, joista jo hänen isoisoisänsä
teki
viiniä kotitarpeiksi, oli homma ajateltu selväksi. Hän tulisi
tekemään viiniä, josta itse pitäisi, oli se sitten kaupallinen
itsemurha tai ei.
Kaupallinen
itsemurha olisi voinut olla
myös
jättäytyminen Rías Baixas -alkuperämerkintäjärjestelmän
siipien ulkopuolelle. Mutta jos arvot eivät kohtaa, ne eivät
kohtaa. Adriánia
sääntelykomitean pilkuntarkat
määräykset vain
ahdistivat,
ja viimeiseksi hän olisi halunnut kahlita osan luovuudestaan muiden
päätäntävallan alle. Moni yllättyisi, jos tietäisi, mitä
kaikkea älyttömyyksiä sääntelykomiteoiden "laatumääräykset"
voivat sisältää.
Mies
myöntää auliisti alun olleen hyvin, hyvin vaikea. Ja ymmärtäähän
sen. Alkuperämerkintää pidetään harmittavan yleisesti
laatumerkintänä – laadun takeena –, vaikka eihän se sitä ole.
Ei se sitä takaa, sen enempää kuin hyvyyttäkään. Siitä
huolimatta
"kapinallisen"
viinin suuruuden
todistaminen on pitkä ja kivikkoinen tie, myytit
elävät sitkeässä.
Adrián – kuten tekijänviinin tekijälle oikeaoppisesti kuuluu – hoitaa itse koko tuotantoketjun tarhoilta pulloon. Laadunvalvonta on aukoton, eikä pilkuntarkalta mieheltä pieninkään yksityiskohta jää huomioimatta. Ei siihen sääntelykomitean virkaintoisia nuuskijoita tarvita.
Viinitarhat aukevat ihastuttavan vehreään laaksoon. Ei niitä paljon ole, kolmetoista palstaa, yhteensä pari hehtaaria. Vanhimmat köynnökset ovat asiakirjojen paljastusten valossa vuodelta 1902, vaikkakin suurin osa Adriánin isoisän 1960-luvulla istuttamia. 85 prosenttia kuuluu valkoisille lajikkeille Albariño, Loureira, Treixadura ja Godello –, loput punaisille Sousón, Mencía, Caíño Tinto, Espadeiro ja Brancellao.
Köynnösten altakin löytyy vehreyttä. Pienellä vilkaisulla huomaa, että siellä riittää jos jonkinlaista elämää eikä maaperää ei ole tapettu synteettisillä aineilla. Adriánin filosofiaan myrkyt eivät istu sitten ollenkaan. Galician ilmastossa – olkoonkin, että täällä Arbon seudulla kosteus ei ole ihan sitä, mitä rannikon tuntumassa – kasvitautien loitolla pitäminen ilman kemiaa on enemmän kuin hankalaa. Se vaatii herpaantumatonta köynnösten hyvinvoinnista huolehtimista.
Eikä
sitten ole ristiriitaista, kun Adrián kertoo viljelyajattelunsa
perustuvan mahdollisimman vähäiseen puuttumiseen luonnon omaan
toimintaan? Ei. Hän luo kovalla mekaanisella työllä köynnöksille
sellaiset olosuhteet, joissa ne saavat toteuttavat itseään
luonnollisesti ilman, että niitä pitää häiritä ihmisten
keksimillä aineilla.
Viininvalmistamossa
kaikki on viimeisen päälle, terästynnyrit, tammitynnyrit, saviset
amforat. Puhtaus on käsinkosketeltavaa, vaikka käyttäisi lattiaa
lautasena. Rypälemehun tekeytyminen kohti huippuluokan
persoonallista tekijänviiniä alkaa spontaanilla käymisellä tilan
omilla villihiivakannoilla. Ja jatkuu mahdollisimman vähäisellä
sekaantumisella asioiden kulkuun. Tarvetta siihen ei ole, koska
raaka-aine yksinkertaisesti vain on niin ensiluokkaista. Näin
koynnösten hedelmät – viinirypäleet – antavat parhaan
itsestään ja kertovat rehellisesti maaperästään,
mikroilmastostaan ja satovuotensa olosuhteista tyystin ilman totuutta
vääristeleviä kikkailuja.
Kivikkoisen
alun jälkeen tie on ollut aurinkoinen kulkea. Adriánin
persoonalliset tekijänviinit ovat löytäneet yleisönsä ja kasvavan joukon ylistäjiä. Iso osa tuotannosta myydään loppuun jo etukäteen,
joten kyllä kannatti pitää oma pää, eikä taipua muiden tahtoon, kun se ei kerran miellytä.
Tuotetiedot
Tekijä: Adega do Ricón (Adrián Simón Ricón)
Tuotenimi: Ricón Tinto
Alue: Rías Baixas (Condado do Tea) ilman DO:ta.
Vuosikerta: 2021
Rypäleet: Sousón, Mencía, Caiño Tinto, Espadeiro, Brancellao.
Maaperä: Graniittia, hiekkaa ja pieniä kiviä.
Ilmasto: Atlanttinen, mutta hiukan vähäsateisempi ja lämpimämpi kuin rannikko.
Kypsytys: Spontaanin käymisen jälkeen 12 kuukautta käytetyssä ranskalaisessa tammitynnyrissä hiivasakan päällä.
Tuotantomäärä: n. 1 000 pulloa
Lisätietoja
Maistiaiseni
Väri: Kirsikanpunainen, reunoilla violetteja vivahteita.
Nenä: Lämmin, vahva ja ilmaisuvoimainen. Paljon punaisia marjoja, kukkaisuutta. Taustalla erottuu tyylikkäästi maisteisuutta laakerinlehden muodossa ja balsamisuutta.
Suu: Miellyttävän pehmeä ja keskitäyteläinen alkumaku, jota seuraa yllättävällä tavalla raikas jatko, vaikkakin galicialaiseksi viiniksi keskimääräistä vaimeampi hapokkuus. Tanniinit hienoisesti rustiikkiset, mutta riittävät antaakseen suutuntumaan ryhtiä. Jälkimaussa monivivahteista marjaisuutta.