Pieni tarina

Arnoia on alle tuhannen asukkaan perinteinen viinipitäjä D.O. Ribeiron eteläisimmällä ja pientilavaltaisimmalla alueella. Viinipalstoja näkee minne vain päänsä kääntää, ja niin hajallaan ettei missään. Yksi siellä, toinen täällä, kolmas hassun viistosti niiden välissä.

Näillä seuduilla elää Ribeiron tuhansia vuosia vanhan viinihistorian ruumiillistuma, hahmo nimeltä colleiteiro. Galiciankielisen sanan voisi kääntää "sadonkorjaajaksi", mutta merkitys on paljon laajempi. Colleiteiro ei luovuta päätösvaltaa muille, vaan vastaa kaikesta - köynnösten terveydestä huolehtimisesta alkaen - itse. Usein hän jopa kuljettaa viininsä aina kauppaan ja ravintolaan asti.

Käsite on tuttu kaikilla merkittävillä viinialueilla, mutta Ribeirossa sillä on virallinen asema sääntelyneuvoston kirjoissa ja kansissa. Jo määräystenkin ansiosta kaikkicolleiteirot ovat pientuottajia: vuosituotanto ei saa ylittää 60 000 litraa, ja useimpien kohdalla se jää selvästi alle 30 000 litran. Colleiteiro ei myöskään saa ostaa rypäleitä muilta, vaan kaikki ovat peräisin omilta tarhoilta. Näin hän tuntee koko tuotantoketjun tyystin alusta loppuun, mikä on yksilöllisen huippuviinin perusta.

Arnoiassa - tarkemmin sanottuna Arnoia-joen kupeessa keskellä kivestä rakennettua viehättävää sivukylää kilometri vaatimattomalta kaupungintalosta - elää ja tekee viiniä myös kolmannen polven colleiteiro Mauro Estévez. Ja jos kuka, niin tämä sympaattinen ja suorasanainen nuori mies on "syntyperäinen colleiteiro".

Mauron tilan - virallisesti Adega José Estévez - nykymuotoiset juuret yltävät vuonna 1940. Hänen isoisä, edellä mainittu José, alkoi systemaattisesti erotella tarhojensa parhaat rypäleet ja pullottaa tekemänsä viini. Osa meni omaan käyttöön - kuten oli mennyt siihenkin asti, ja kuten Galician viinialueilla lähes joka talossa oli tapana -, mutta riitti sitä myyntiinkin.

Pikku hiljaa Josén poika Pepe otti puheeksi, josko olisi aika vähän nykyaikastaa ja vaikkapa lätkäistä pulloihin etiketit. Se helpottaisi kummasti kaupallistamista ja markkinointi. Koska viini oli hyvää, pitäisihän ihmisten tietää, mistä se oli peräisin. Pepellä oli silmää noille asioille.

Komento on jo siirtynyt Pepen pojalle Maurolle, joka jatkaa samalla intohimolla ja pieteetillä kuin edellisetkin sukupolvet. Viljelyksiä on vain 2,5 hehtaaria, mutta millaisia ja miten hoidettuja. Jokainen palsta ja jokainen köynnös saavat omanlaisensa huolenpidon. Täällä köynnöksiä pitää osata "kuunnella", mutta taitavan tekijän käsissä tulos on ainutlaatuinen, jäljittelemätön ja persoonallinen "tekijän viini", joka kertoo mistä tulee. Sukupolvelta toiselle kertyvää tietoa ei osteta konsulttifirmasta eikä paraskaan mainostoimisto luo elettyä historiaa tyhjästä.

Ja minulla oli eräänä heinäkuisena iltapäivänä ilo ja kunnia tutustua kerralla sekä isään että poikaan.

Ensin tapasin Pepen. Olin sopinut treffit Mauron kanssa, mutta matkalla puhelin soi: "Pakko hetkeksi jäädä tänne tarhoille, mutta mene koputtelemaan, isäni siellä jo odottelee." Mutta eipä tarvinnut koputella. Erotin jo kaukaa, että ison kivitalon alakerrasta suoraan kadulle avautuva sivuovi oli auki, ja siellä Pepe iloisen jo heilutteli ja huuteli tervetulleeksi.

Paksujen kiviseinien takana helteinen ilma vaihtui raikkaaseen viileyteen ja häikäisevä auringonpaiste hellään hämärää. Viininvalmistamo - yksi siisteimmistä ja järjejestelmällisimmisstä, joissa olen vieraillut - huokui vuosikymmenien aikana kertynyttä tietoa, taitoa ja tunnetta. Pepen avatessa ensimmäistä pulloa, näin sieluni silmin Josén onnellisena ja ylpeänä liittyvän seuraamme. Kun Maurokin hetken kuluttua saapui, jopa minä, ulkopuolinen suomalainen, tunsin itseni osaksi tuhansien vuosien kunniakasta arnoialaista viiniperinnettä.

Maistiaiseni

Väri: Oljenkeltainen, vihreitä vivahteitao

Nenä: Tiivis, aromaattinen ja sävykäs. Kukkaisuutta ja kypsiä hedelmiä kuten omenaa, päärynää, melonia ja persikkaa. Lopussa hienoinen suolainen vivahde.

Suu: Ryhdikäs, kohtuullisen täyteläinen, maukas ja lievästi öljyinen, mutta raikas. Erinomainen hapokkuus, pitkä ja hedelmäinen jälkimaku.