Pieni tarina

Luonnehtisin etelägalicialaista Natalia Rodriguezia onnelliseksi naiseksi. Hän puhuu, nauraa ja hymyilee paljon. Eikä voisi kuvitellakaan palaavansa entiseen ammattiinsa asianajajaksi. Viimeksi tavatessamme aiheesta kehkeytyi hauskan mielenkiintoinen keskustelu, miten monelta alalta viinintekijäksi onkaan päädytty.

Corisca on Natalian, ja myös hänen siskonsa - joka asuu nykyään muualla, eikä ole enää tilanhoidossa mukana - luomus. Mutta ei sitä olisi olemassa ilman heidän isäänsä, joka teki parin hehtaarin Albariño-viljemistään viiniä kotitarpeiksi ja myi rypäleitä isommille tuottajille jo tyttöjen ollessa kouluikäisiä.

Jo isä oli maalaisjärkeä käyttäen turvautunut kemiallisiin aineisiin mahdollisimman vähän. Osittain tietoisesti, osittain vaistonvaraisesti hän ajatteli aina rakkaiden köynnöstensä parasta. Kun Natalia aikanaan ilmoitti isänsä suureksi riemuksi alkavansa päivätyön ohella viinintekijäksi, olivat sävelet selvät: heistä tulisi sataprosenttisen ehdottomia luomutuottajia. Kaikkien keinolannoitteiden sekä kemiallisten myrkkyjen ylle vedettäisiin paksut raksit.

Mutta eipä alkuperäisillä viljelmillä olisi ollut riittävästi kokoa kaupallisesti järkevään tuotantoon, joten ensitöikseen Natalia hankki lähistöltä vanhan rapistumaan päässeen kivitalon ja sitä ympäröivän palstan. Rötisköstä kuoriutui huimalla pieteetillä kunnostettu tilan päärakennus, jonka yläkerran ikkunoista nykypäivänä avautuvat metsän ympäröimät viiniköynnösrivistöt lumoavat kerta kerralta syvemmin.

Tarhojen muutostyöt luomuksi alkoivat vuonna 2006 ja virallisen statuksen Corisca sai kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen vuonna 2009 ollen ensimmäinen D.O. Rías Baixasin sertifioitu luomuviinitila.

Galician kostean lauhkea ilmasto asettaa kimurantteja haasteita luomutuotannolle, ja moni on edelleen varsin varauksellinen koko touhua kohtaan. Joidenkin mielestä täällä on sula mahdottomuus tehdä muuta kuin epäkelpoa luomuviiniä, koska erilaiset kasvitaudit - etunenässä härmä, lehtihome ja harmaahome - jos eivät tuhoa koko satoa, ainakin tekevät rypäleistä karmean makuisia. Hulluudeksikin hommaa on kutsuttu.

Natalia on lyönyt epäilijöille rypäleet kurkkuun. Helppokulkuinen valittu polku ei toki ole, ja joinakin vuosina sato on väistämättä pienempi ja ei niin terve kuin toisina. Mutta yleisesti ottaen, kun kunnioitat luontoa ja ylläpidät sen monimuotoisuutta, kunnioittaa se sinua ja antaa vastalahjana vahvoja luonnostaan vastustuskykyisiä köynnöksiä ja terveitä rypäleitä.

Ja kun viinin tekeytymiseen kellarissa puututaan mahdollisimman vähän, on tuloksena joka vuosi juuri siitä vuodesta kertova persoonallinen "tekijänviini". Natalia ei etukäteen päätä tulevan vuosikerran profiilia, koska tietää viininsä olevan erityislaatuisen maaperän tuotos ja sellaisena haluaa sen heijastavankin jokaisen vuoden omanlaisuutta. Vuosikertaerothan ovat suunnaton rikkaus.

Tätä lukiessa mieleesi on ehkä herännyt kysymys, onko tilan nimellä - sen lisäksi, että se on perheen vanhan kotitilan nimi - jokin syvempi merkitys. Kyllä. Galiciankielessä corisca tarkoittaa myrkyistä säätä rakeiden säestämänä. Samalla se muistuttaa meitä kaikkia Galician äkkiarvaamattomista säänvaihteluista ja saa kunnioittamaan entistä enemmän Rías Baixasin luonnonmukaisen viinintuotannon edelläkäviijää.  

Maistiaiseni

Väri: Kirkkaan oljenkeltainen, jossa hienoisesti vihertävä reunus.

Nenä: Kivan vahvahko ja miellyttävä aromi, jossa aluksi selkeimmin erottuvat valkoiset hedelmät kuten golden-omena ja päärynä. Nopeasti mukaan tulee sitrusta sekä yrttien ja tuoreen heinän vivahteita. Lopuksi taustalta löytyy hunajan, persikan ja aprikoosin häivähdyksiä. Hyvin, hyvin elegantti.

Suu: Ensituntuma tyylikäs raikkaus ja hapokkuus, minkä jälkeen viinin huomaa olevan tasapainoinen täynnä hedelmäisyyttä. Pitkässä ja raikkaassa jälkimaussa toistuvat päällimmäisenä vihreä omena, sitrus sekä yrtit, ja mukana on myös hiuksenhienoista karvautta, joka tekee siitä entistä pidemmän.