Pieni tarina

Adega Sergio Álvarez -viinitilan juuret eivät yllä syvälle, vain vuoteen 2020. Tuolloin kaksi kaverusta, sommelier ja ravintola-alan mies Sergio Álvarez ja viininviljelijä ja -tekijä Roberto Bruña alkoivat loihtia huiman persoonallisia viinejä, jotka eivät jätä ketään kylmäksi tai välinpitämättömäksi. Jo nyt ne ovat sulattaneet lukuisten viinifanaatikkojen ja alan kovimpien ammattilaisten sydämet.

Lähtökohdat olivat vaatimattomat. Ne olivat Sergion isoisältään perimät muutama pieni palsta ja omakotitalon kellariin rakennettu viinikypsyttämö. Nyt palstoja on tusinan verran ja viljelypinta-alaa pari hehtaaria. Eivät nekään paljon ole, mutta riittävästi, jotta miehet voivat osoittaa köynnöstensä, maaperänsä ja – kuinkas muutenkaan – oman potentiaalinsa.

"Uudet" palstat – joissa vanhimmilla köynnöksillä on ikää yli 120-vuotta – ovat iäkkäiden viljelijöiden heidän haltuunsa luovuttamia, koska näillä itsellään ei enää ole voimia raskaisiin palstatöihin. Yksi projektin perustuksia onkin säilyttää vanhoja paikallisia viinitarhoja elinkelpoisina, eikä päästää niitä rappioitumaan tai pahimmassa tapauksessa maasta irti kiskottaviksi. Mitä hienoin kulttuuriteko ja kunnianosoitus perinteitä kohtaan.

Tarhoilla miehet tekevät kaikki työt manuaalisesti. Eivätkä he missään vaiheessa turvaudu kasvimyrkkyihin, antibiootteihin tai hyönteismyrkkyihin, koska haluavat säilyttää maaperän elinvoiman ja monimuotoisuuden täydellisessä terässä. Kasvinsuojeluaineita he käyttävät vain sen verran kuin sadon kohtuullinen turvaaminen vaatii.

Käytännön kokeilujen jälkeen he ovat päätyneet siihen, että parhaiten heidän tarhojensa maaperän ilmaisee yksinkertainen ja perinteinen valmistustapa, jossa rypäleet puristetaan kokonaisina ja käyminen tapahtuu spontaanisti ilman lämpökontrollia. Viinejä kypsytetään 3-5 kuukautta riippuen vuosikerrasta. Rikkidioksidia he lisäävät niin vähän kuin mahdollista.

Sergio ja Roberto tekevät viininsä omasta tahdostaan ilman DO (Denominación de Origen, alkuperänimitys) -merkintää. DO:sta puhutaan virheellisesti laatumerkintänä, mikä johtaa pahasti harhaan, koska ei se mitään laatua takaa. Galiciassa on useita laadukkaiden viinien tekijöitä, jotka kokevat DO-sääntelykomiteoiden sääntöjen vain estävän heitä toteuttamasta itseään. Tavoite on loistelias ja omannäköinen tuote, eikä turhat, osittain täysin älyttömät, rajoitukset saa olla esteenä.

Maistiaiseni

Silmät: Vaalean oljenkeltainen, reunoilla kimmeltelee hieman vihertäviä sävyjä.

Nenä: Ensimmäisellä nuuhkaisulla vaatimaton, mutta hetken lasissa pyörittyään, esiin pinnistää raikasta sitrusta greipin ja sitruunan muodossa. Mukaan astuu myös kukkaisuutta ja tietysti Loureiro-rypäleelle ominainen laakerin lehti, tarkoittaahan loureiro galician kielellä laakeripuuta. Taustalla erottuu muitakin yrttejä, joista ensimmäisenä mieleeni tulee salvia.

Suu: Heti ensisekuntista alkaen huomattavasti reippaampi kuin tuoksu antaa olettaa. Raikas hapokkuus suorastaan iskee persoonallisuudessaan vasten kasvoja siinä määrin, että se lienee pehmeiden viinin ystävälle liikaa. Keskimaun hämmästyttävä energisyys muuttuu pitkäksi ja raikkaaksi jälkimauksi, johon sekoittuu mukaan lievää karvaisuutta, joka tekee siitä entistäkin pidemmän. On hyvä huomioda, että liian kylmänä tarjoiltuna terävyys korostuu liikaa jopa monen hapokkaan viinin ystävän mielestä.

Muuta: Tässä viinissä on sellaista persoonallista potkua, että se aivan varmasti jakaa mielipiteitä, mutta siitähän se herkullinen keskustelu vasta syntyykin.